Riskejä

Sä otat liikaa riskejä
olet katujen villi
sulle käy vielä hullusti kun
kylvet kivussa kuin suihkulähteen hylkeet.
repivä temppera on taakka ja vamma
turvallisen elämän muuraamassa majassa
kuljet kaarien päällä varomatta hetkiä,
jolloin voi sattua jalkoihin, käsiin...


Hengität kuin kuolematon,
likaisen diskon henkipattona
hitaasti kaiken mahdollisen hapen
hautoen timanttia
mustien takkiesi
oikeiden silmiesi
sanojesi sisällä


Älä unohda minua tänne
nukkumaan katukiveen viilenevään
sellainen sä olit,
valvoit yösi kuolevan runon vierellä
antaen sille mahdollisuuden tulla kuulluksi
arkailematta juoksit vastarannan perään
muistamatta,
että vedet ne aina lopulta vetäytyy


Kun niin elää saa kaiken itselleen,
hukkaamatta ainoaa tarinaansa
omenapuiden varjoon puistokäytävillä
ja musteenmustan huoneen ainoalla lavalla
olit samaan aikaan katsoja ja
se jota katsotaan,
se jonka tunteen syvyydellä
muuttuu talon rakenteet
ja liikkuu pysyvästi historian virrat.



E.T.





Create your website for free!