Silmien Lauluja

Pysähdyin ja oli tyyntä

Korvakäytävät rentoutui

Kieli väsyi lattialle ja liassa

suli hiljaisuuteen kummitussirkka.

Kuvitteli itselleen metsän notkuvan silmuja!

jotka puski murheenmahlaa, ruokki maasta muhevaa.

Sängyn! jossa oli kirjailtu tyynyliina ja polttelin karkkia,

Kuvittelin! Niin kuvittelin

vehnäisiä lettuja ja rapeat peitot, kiihkeyttä ja sieluni kipinöi

Kirjoitin tuhat runoa ja tuhat kirjaa

ja silti vieläkään en riittänyt.

Raivona sotkin koko asunnon ja

kirjoitin muut ihmiset paremmiksi,

kirjoitin maailman täynnä herkkuja ja muut 

pälyilivät elämän reunoilta.

Ihmisjoukon seassa sanoin aina "Nyt mene"

ja yritin sukeltaa mukaan mutta kompastuin, huusin:

Jos tanssit! Tanssi voimalla, jos voitat! Tanssi kunnolla!

Niin kieli heräsi lattialta, korvakäytävät tärisi -

nimetöntä heinää tunki lattian laudoista.

Olin kähveltänyt mukaani koko maailman.

Kiihkein askelin. Kauhua tuntematta.

E.T.