Verta ja jalava

Mitä sinä täällä? Klinikan käytävällä.
Sunnuntai Suomessa oluella.
Tule tänne
mykkyyden taakse, olemisen luo.
Sinne mistä lähdit, kun menestyit.
Läpimursit ja menit menojasi.
Älä etsi totuutta, ryvety ja ole ymmällä.
Koska täytyy olla, 

kaikesta huolimatta,
joka solun voimalla viallinen,
joka katsoo ainoalla lahjallaan maailmaa.


Ei voi estää pimeyden maata
Ei paeta auringon kuumaa tulvaa.
Ei hidastella vastarinnan edessä.
Täytyy olla vapaa!
vaikka haihtumaan, masentumaan uudelleen.
Ajelehtimaan synkällä merellä aioneita
Ajautumaan lopulta rannalle.


Tulee kuitenkin se aito ymmärrys sitten
kun kuollessaan ymmärtää
koko elämänsä olleensa onnesta ärtynyt.
Se onni on arvessa, ainaisessa väsyssä
revityissä kynsissä ja pimeyksissä.
Kaapeissa joihin ei ylety.
Verta sormissa ja
Pihalla jalava silmuillaan.
Luova voimani on tasapainoa
kritiikittömän riemun ja syvän surun välillä.


E.T.